maanantai 23. heinäkuuta 2012

Lampunvaihtoa vai hirvikolaria?

Kyseessä on tällä kertaa lampunvaihto vaikka se voi näyttää hirvikolarin jälkipuinnilta. Smartista paloi apukuskin polttimo ja vaihtaahan se piti. Siinä olikin oma hommansa. Lamppu on lähellä mutta niin kaukana. Ei minun käsi sovi sinne vaikka miten yrittää. Eihän siinä auttanut sitten mikään kuu kuin purkaa ½ autoa pois edestä. Kuka on tämän suunnitellut? Jotenkin minusta tuntuu että ranskalaisilla on tässä sormensa pelissä. Niinkuin ehkä tiedätte en kuulu ranskalaisen autoteollisuuden ihannoijiin. Saisivat keskittyä ruuan ja viinin tekoon. No, en tiedä miten tuo olisi pitänyt tehdä. Ei siinä ainakaan tilaa ole tarpeeksi mitenkään päin. Aikaa meni runsaasti ja kädet on täynnä naarmuja. No, seuraavalla kerralla tiedän miten se pitää tehdä. Yllättävää tässä oli se että mikään ei mennyt rikki eikä yhtään osaa jäänyt yli. Kaiken lisäksi olin sen verran kaukokatseinen että vaihdoin molemmille puolille polttimot koska toinen olisi kuitenkin mennyt viikon päästä ja sama homma olisi ollut taas edessä.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kissa alkoi hinaamaan

Olimme lähdössä reissuun ja kissa piti viedä hoitoon. Sille tuli kuitenkin kauhea iili päästä ulos. Aikansa se yritti livahtaa oven raosta ja naukui koko ajan ku mikäkin. Lopulta tuumasimme että laitetaan sille valjaat päälle ja köysi niihin niin sen voi sitoa johonkin köyden varaan. Ainut köysi minkä löysin oli auton perällä ollut hinausköysi. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kissa ei todellakaan pitänyt ideasta. Nyt ymmärrän miksi eläinten köydet ovat hieman kevyempää sorttia. Oli se vähän säälittävän näköinen ison ja raskaan köytensä kanssa. Mutta köysi oli venyvää sorttia. Sillä oli hyvä kissan yrittää hinata tikkataulutelinettä. Epäonnistui raukka...

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Turhapuroilua

Kävin viikonloppuna Pohojammaalla tekemässä yhden työkeikan. En laita tällä kertaa kuvaa siitä vaan yhdestä bon vojaas tunteesta ja siihen liittyvästä kuvasta. Samastuin jostain kumman syystä kyseiseen sankariin jääkaapin varjosta. Matkan aikana tuli muutama tunne joka muistuttaa minua elävästi tuosta kävelevästä kompostista tai roskaläjästä niinkuin hänen appiukkonsa häntä kutsui. Kävi nimittäin niin että menin pohjanmaalle ja ensiksi söin appiukon ruuat. Sehän on Uunolle tunnusomaista. Sitten menin töihin ja työn tilaaja sattuikin olemaan entinen ala-asteen opettajani. Näin ollen joimme kahvit ulkona entisen opettajan takapihalla. Opettajan rouva keitti kahvit ja tarjosi pullat. Yhtä hapan hän ei kyllä ollut kuin elokuvassa oleva opettajan rouva. Uuno teki näin muistaakseni elokuvassa Uuno muuttaa maalle. Kolmas seikka, joka muistutti minua tästä henkilöstä ja hänen kohtalostaan on se että appiukon perintö jäi edelleen saamatta... Verkkopaitaa minulla ei ollut. Mitä muita turhapuromaisuuksia matkallani koin? Siinäpä kysymystä.

Perunamekko

Rouva tuli kotiin ja näytti kuinka hän oli ostanut uuden mekon. Mekkohan oli uusi ja hieno, jotenkin tuosta vaan tulee peruna mieleen. Onko ...